heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Koiraleiri blogi


Koko kesän olin odottanut ohjaajaksi pääsyä leirille. Nimittäin koiraleirille. Olen itse ollut koiraleireillä yhteensä 11 kertaa leiriläisenä. Nyt on ensimmäinen koiraleiri, jossa pääsen kouluttamaan lapsia koiriensa kanssa omalta harrastus pohjaltani. Olen harrastanut oman koirani kanssa mm. Agilityä, Rally-Tokoa, jälkeä, hakua, tokoa ja muita kivoja aktiviteettejä. Tällä hetkellä omia lajejani ovat Toko eli tottelevaisuuskoulutus, haku ja erikoisjälki eli FH-jälki.

Leirillä oli paljon eri ikäisiä lapsia ja eri ikäisiä sekä kokoisia koiria. Leirillä oli yhteensä 8 leiriläistä ja 11 koiraa, mukaanlukien meidän ohjaajien koirat. Leirille oli ilmoittautunut myös pari poikaa. Se on kunnia saada koiraleirille poikia koska heitä on harmillisen vähän koira piireissä. Toivon, että useammat pojat ja tytöt kiinnostuvat koiraharrastuksista, koska koiran kanssa yhdessä tekeminen on antoisaa puuhaa ja pakolliset päivän liikunnat tulee lenkkeilyttäessä koiraa ja itseäsi säällä kuin säällä. 

Leiri alkoi 2.8. Keskiviikkona. Saavuin itse ohjaajana paikalle n. Klo 10 ja järjestin oman huoneeni. Mukaani minulle lähti oma koirani, jonka nimi on Urpo ja sen kanssa juuri harrastan aikasemmin mainittuja lajeja. 

Ensimmäinen reipas leiriläinen saapui hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja pääsi valitsemaan itselleen parhaan sängyn ja paikan huoneesta. Muutkin leiriläiset saapuivat ajoissa ja saimme huoneet kuntoon ennen yhteisiä tekemisiä. 

N. Klo 13 aloimme käymään leirin sääntöjä läpi ja pelasimme tutustumis leikkiä, jossa kaikille jaettiin pelikortti jonka osoittaman luvun määrän verran sait kertoa itsestäsi asioita. Myös ohjaajat osallistuivat!

Sen jälkeen päästiin syömään herkullista välipalaa. Onneksi meillä on maailman paras kokki leirillä. Leirin kohokohtanahan on herkullinen ruoka ja yhdessä tekeminen. 

Välipalan jälkeen päästiin jatkamaan pelejä ja leikkejä, jonka jälkeen sain pitää pienen teoria osuuden koiran koulutukseen liittyen. Tärkeää koiran koulutuksessa on oikeanlainen palkkaaminen. Koiran koulutuksessa voi käyttää namipalkkaa eli koiralla ruoka vietillä toimiva palkka, koska koirat ja sudet yleensä pyrkivät syömään aina kun ruokaa on tarjolla. Sitä on hyvä käyttää hyväksi koirankouluttamisessa. Toinen palkkaustapa on lelu, joka toimii koiran saalis ja taistelu vietillä. Monet koirat tykkää jahdata leluja ja toiset tykkäävät vetoleikeistä ihmisen kanssa eli taistella lelusta. Kolmas tapa on kehu eli sosiaalinen palkka, joka toimii laumavietin kautta. Laumavietti tarkoittaa että koira tahtoo tehdä palkan eteen töitä, jotta saa kehuja ja koira tuntee itsensä hyväksi ja hyväksytyksi.

Keskiviikko oli sateinen, mutta me ei välitetty siitä vaan lähdimme ulos kaatosateeseen leiriläiset koirat mukanaan harjoittelemaan istumista ja maahanmenoa sekä luoksetuloa. Kaikki olivat super hienoja ja osasivat käsitellä koiriaan hyvin ja vaikka satoi niin treeneistä jäi hyvämieli niin kouluttajallekkin kuin leiriläisillekkin. 

Treenien jälkeen oli aika päivällisen ja keittäjä oli taas tehnyt herkullisen pasta ruuan! 

Oli hetki pitää taukoa ja hieman tasata sykettä. Olihan sitä keretty jo kaikkenlaista kivaa tehdä. 

Illalla toinen meistä ohjaajista piti luentoa koiran ruumiin osista, johon oma koirani pääsi malliksi. Oli helppo käydä ruumiinosia läpi kun oli paikallaan pysyvä koira jota sai väännellä ja käännnelllä suuntaan kun suuntaan. Leiriläiset saattoivat osata jo enemmän ruumiinosia kun mitä itse olisin saanut sanottua. 

Sitten oli aika iltapesujen ja koirien hoidon ja vapaa aikaa jäi runsaasti. Myöhemmin illasta syötiin iltapala ja oli aika rauhoittua, vaikkakin ihanat leiriläisemme olivat keksineet meikata toisiaan. Luonnoksille sai nauraa ja leiriläisillä oli hauskaa. Koiratkin jo rauhoittuivat ja kaipasivat selvästi lepoa. Niin myös minä.

Torstaina olin laittanut itselleni herätyksen ajoissa jotta kerkeän käyttää oman koirani pienellä aamu lenkillä ja valmistautua aurinkoiseen päivään. 

Leiriläisetkin heräilivät ajoissa ja lähtivät omatoimisesti käyttämään koiria ulkona ja toiset myös ruokkivat koiransa aamulla. 

Aamupalalla oli leipää ja herkullista puuroa. 

Aamupalan jälkeen leiriläiset lähtivät koirankiekalle eli olin vienyt kuusi kysymys lappua jotka he etsivät ja vastasivat yksin tai ryhmässä keksimiini kysymyksiin. Koirat olivat tietysti mukana, jotta saivat hieman pidemmän aamulenkin. 

Kun leiriläiset olivat koirankiekalla minä lähdin tekemään jälkeä koiralleni, jotta saisin leiriläisille jäljestysnäytöksen iltapäivän jäljestys treenejä varten. Oma koirani siis pääsi näyttämään malli suorituksen. 

Leiriläiset olivat nopeasti valmiita ja päästiin aloittamaan päivän ensimmäiset treenit, jotka liittyivät siihen mitä he itse haluaisivat tehdä. Monet leiriläiset halusivat koiran oppivan antamaan tassua ja kerroin heille miten sitä voi lähteä opettamaan. Koirat eivät opi päivän aikana paljoakaan ja leirinaikana ei saa koirasta valmista. Kukaan koira ei koskaan ole valmis, niin kuin ei ihmisetkään. Koiran kanssa riittää aina treenattavaa. 

Paikan päällä kävi myös Itä-Hämeen toimittaja haastattelemassa leiriläisiä.

Samaisissa treeneissä koirakot pääsivät tekemään myös houkutusten higwayta jossa on siis juoksurata, jonka reunoilla on erilaisia houkutuksia kuten leluja ja nameja. 

Leiriläiset loistivat ja kaikkien koirat osasivat tulla hienosti luokse vaikkakin toiset koukkasivat houkutusten kautta.

Treenien jälkeen oli taas aika syödä herkullista ruokaa. 

Lounaan jälkeen leiriläiset pääsivät katsomaan kun Urpo suoritti houkutusten higwayn ja lopuksi keräsi kaikki lelut maasta.

Tähän väliin jäi vapaa aikaa ja leiriläiset pääsivät leikkimään ja pelailemaan.

Seuraavaksi oli iltapäivän treenit, jossa aluksi kerroin jäljestyksestä perusasioita ja siitä mitä tehdään seuraavaksi. Pyysin leiriläiset ilman koiria ulos ja otin Urpon matkaan. Jäljestys valjaat ja liina mukanani.

Leirläiset pääsivät katsomaan kun Urpo suorittaa viiden tunnin vanhan jäljen. Urpo oli hyvin rauhalllinen ja tarkka. Lopuksi Urpo sai rapsutuksia leiriläisiltä.

Vein oman koirani pois ja aloittelin jäljestys treenejä ensin kolmen koirakon kanssa. Tarkoituksena oli tehdä makkararuutua jossa siis leiriläiset tallaavat ja ripottelevat nameja tietylle alueelle ja koirat pääsevät niitä etsimään oman ohjaajansa hajuista. 

Jälki treenien jälkeen koirakot pääsivät viemään koiransa yksitellen uimaan.

Välissä oli päivällinen ja sen jälkeen vielä osa koirakoista pääsivät viemään koiransa uimaan. Kaikki koirat kävivät kastautumassa. 

Järjestin työkaverini kanssa leiriläisille leirikasteen, jossa leiriläiset pääsivät maistamaan mm. Multaa, etanoita, koiran ruokaa ja vanhoja autoja. 

Toisin sanoen makkaraa, keitettyä makaronia, raakoja makaroneja ja suolattuja karkkeja. Tämän jälkeen leiriläisille annettiin pitkä hihna josta kaikki pitivät kiinni ja kuuntelivat ohjeita. Matkan varrella oli mm. Koirankakkaa, ojia, piikkilankaa ja lopussa he saapuivat metsänhengen majaan jossa silmät sai avata. 

Leirikasteen jälkeen oli minun vuoro pitää teoriaa koiran ensiavusta. Käytiin läpi mitä kuuluu koiran ensiapu pakkaukseen ja mihin esimerkiksi haavanhuuhtelu aineita saa käyttää. Leiriläiset pääsivät tekemään toistensa käsiin tassu siteitä. Leiriläisillä taisi olla hauskaa. 

Teoria tunnin jälkeen oli aika sanunan ja uimisen. Kaikki lähtivät rantaan ja otin Urpon mukaan leikkimään ja treenaamaan. 


Tulimme takaisin päärakennukseen ja puhuimme päivän tapahtumista ja siitä mikä oli parasta siinä päivässä. Myöhään illalla menimme vielä kotaan paistamaan makkaraa ja juttelemaan kaikenlaista. 

Kodan jälkeen oli aika iltapesujen ja koirien ulkona käytön sekä ruokinnan.

Kaikki olivat jo niin väsyneitä että uni tuli jo pian.

Perjantain aamurutiinit toimivat samalla tavalla kuin torstain. Mutta tällä kertaa ei ollut koirankiekkaa vaan yksi kerrallaan pääsivät tekemään agilityä. Koirat olivat jo todella väsyjä, joten tehtiin sen verran kun omat koirat jaksoivat. 

Treenien jälkeen siivottiin kaikki yhdessä ja sitten viimeinen leiroka jonka jälkeen leiriläisten oli aika lähteä kotiin.


Kirjoittaja: Ilona Aamu

maanantai 7. elokuuta 2017

Melontaretki



Melontaretkemme Saksalasta Tommolan rantaan alkoi sillä, että tiistaiaamuna kävimme kaupassa ostamassa paljon kuivamuonaa, mm. Pascarbonaraa. 
Varsinainen melontaretkemme alkoi kuitenkin vasta tiistai-iltana Saksalasta. Käytimme illan pakkaamalla tavaroita tulevaan retkeen, tekemällä pitsaa, pelailemalla korttia, saunomalla ja uimalla.

Keskiviikko aamuna heräsimme kahdeksalta ja teimme eväät. Keli oli naurettavan huono, mutta lämmin sade ei latistanut tunnelmaa. Muutaman kilometrin melonnan jälkeen, saavuimme Muikkusalmelle.  Edessä oli kaislikko. Sitä ei voinut ylittää. Sitä ei voinut alittaa. Sitä ei voinut kiertää. Täytyi siis mennä lävitse. Vettä oli tuskin lainkaan ja kaislat olivat kolmemetrisiä. Kahlatessa muta ylttyi reisiin asti. Kengät jäivät pohjaan kiinni ja jouduimme jopa yhden jälkeen.  

Kaislikon lopuilla kohtasimme kuolleen eläimen. Kokenut partiolaisemme tunnisti sen Suomen luonnossa usein esiintyväksi kilpikonnaksi. Vuosiluokkansa primus tunnisti sen kuitenkin kuolleeksi myyräksi. Kaislikossa koimme myös muutaman mulahduksen, kun toinen ohjaajista ja yksi nuori päättivät pyllähtää mutaan. Pääsimme kuitenkin kaislikosta läpi ja puristimme vaatteistamme irtovedet pois. Matka jatkui evästauon jälkeen kohti Rievelinmutkaa.

Rievelissä saunoimme, kuivattelimme vaatteita ja grillasimme matkan varrella uistimeen tarttuneen kalan. Pelasimme korttia ja söimme lähes puolitoista kiloa karkkia. Osa vietti yön teltassa, osa riippumatossa ja osa tuvassa.  



 
 
 
 
 
 
 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Aamulla lähdimme puuronkeittelyn jälkeen matkan pisimmälle osuudelle. Alkumatka kului laulaen ja sadetta ei enää näkynyt, mutta vastatuuli ja aallokko veivät voimat nopeasti. Pysähdyimme Sulkavankoskella syömään ja kun otimme ruokia kanootista toinen ohjaajista ”päätti” käydä pulahduksella. Muutaman minuutin päästä myös yksi nuori liukui perässä.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Viimeisen pätkän aikana kartta loppui kesken ja kellään ei ollut tarkkaa tietoa jäljellä olevan matkan pituudesta. Aina oli "vielä pari kilometriä". Todellisuudessa vielä 10km. Pitkän pitkän matkan jälkeen pääsimme Löysinmajalle. Keitimme siellä vähän lisää makaronia ja saunoimme. Ennen nukkumaanmenoa paistoimme vielä lettuja ja makkaraa.

 
Seuraavana aamuna lähtö oli helppo, sillä matkaa oli todella vain muutama kilometri. Sää ei taaskaan suosinut meitä, mutta onneksi vettä ei satanut ihan kauheasti. Tuuli oli tällä kertaa myös puolellamme ja pääsimme melomaan myötä aalloissa. Tommolan rannassa kaikki olivat onnellisia, mutta väsyneitä.


 Kirjoittajat:
Sanna Laaksonen, Ella Laattala, Karoliina Moilanen, Viivi Tuovinen & Mira Yli-Saari

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Saksalan yöleiri


 

 

Maanantai:

Tänään saavuttiin Saksalaan. Alkupäivä kului syödessä, majoituksien laitossa, sekä tutustumisleikkien parissa. 

 

Pian huomattiinkin jo ajan kuluneen niin, että oli välipalan aika. Syötiin rauhassa välipalaa, jonka jälkeen vietettiin hetki vapaa-aikaa. Pikkuhiljaa lapsille alkoi kuitenkin tulla tylsää, joten lähdimme koko porukalla uimaan.
 

 
Loppupäivänä pelailtiin ja leikittiin yhdessä, mutta lapset saivat myös välillä touhuta omiaan. Käytössämme on paljon erilaisia liikuntavälineitä, joilla saamme myös keksiä tekemistä. Sulkapallo, frisbeegolf, pomppukepit sekä puujalat olivat tänään suosituimmassa käytössä.

 

Kun päivä alkoi olla illan puolella, siirryttiin taas rantaan. Siellä lapset pääsivät saunaan, sekä halukkaat myös uimaan. Loppuilta vierähti sitten vain iltapalan, leirikioskin sekä lautapelien kanssa. 

 
Tiistai:

Nyt alkoi lapsetkin uskaltaa olemaan omia itseään ja päivä kului entistäkin nopeammin. Päivä alkoi normaalilla rutiinilla, herätys - aamupala - pelailua. 

Lounaan jälkeen jakaannuttiin ryhmiin ja käytiin kolmessa eri pisteessä. Minä kuljin ryhmässä, jossa mentiin ensin kalaan, sitten tekemään pajupillejä ja lopuksi navettaan yläköysiradalle & biljardin ja pingiksen pelailuun. 

Loppuillasta mentiinkin sitten taas saunaan, jossa pojilta sai märkiä haleja sekä paljon säikäyttelyä. Myös Aliaksen parissa vierähti pitkäkin aika.

 
Keskiviikko: 

Tänään olikin päivistä touhukkain. Aamu alkoi leiriolympialaisilla. Kisailtiin esimerkiksi tikanheitossa, älypalapelissä, biisikärpäsessä yms. Lapset kisailivat innokkaasti mukana. 

Tämän jälkeen lähdettiin läheiselle maatilalle vierailulle. Meidät tultiin hakemaan ja päästiin istumaan isoon kärryyn heinäpaaleille. Maatilasta tykättiin hurjasti ja oli mahtavaa päästä sinne tutustumaan. Nähtiin esimerkiksi lehmiä, sonni, kanoja sekä tipun poikasia. Saatiin maistaa tuoretta maitoa ja lähdevettä, istutettiin puita, ja tutkittiin maatilan tiloja, traktoreita ja kasvihuonetta. Mukaan saatiin myös juuri tänään munittuja kananmunia. Kaikista eniten taidettiin kuitenkin tykätä kahdesta pienestä koiranpennusta, jotka kulkivat riehakkaasti mukanamme.

 

 
Myöhemmin pidettiin leiriläisille leirikaste. Leiriläisiltä sidottiin silmät ja syötettiin pahan makuista mössöä (seassa oli vaikka mitä: makaroonia, ketsuppia, sinappia, mausteita, banaania yms.) ja päälle juotettiin mehua, jossa oli suolaa. Tämän jälkeen leiriläiset istuivat mönkijän peräkärryyn ja ajelutettiin heitä pienen matkan verran, edelleen silmät sidottuina. Kun matka päättyi, kasteltiin lapset vesiletkulla. Jokainen suoriutui kasteesta rohkeana ja uskaliaana! 

 

Loppuiltana sitten jaettiin jokaiselle palkinnot leiriolympialaisista ja lähdettiin saunaan & lettujen paistoon.

 
Torstai:

Viimeinen päivä koitti, ja se alkoi rennosti vain yhteisesti jutustellen ja telttoja kasaillen. Kun alettiin vähän piristyä, aloitettiin valokuvasuunnistus. Tässä päivässä ei oikeastaan mitään muuta kummempaa ollut. Yhdessä siivoiltiin, syötiin ja vähän kerettiin pelaillakkin.

 
Meillä oli leirillä mahtava porukka ja viihdyin hyvin leirillä. Paljon keksittiin erilaisia pelejä ja leikkejä, sekä muuta mukavaa yhteistä puuhaa. Myös ruoka oli aina hyvää! Ensimmäinen päivä leirillä pitkästytti ja loppuleiri hieman pelotti, mutta turhaan. Jo toisena päivänä kun porukka alkoi tuntea kunnolla toisensa ja yhteinen tekeminen alkoi sujua, meni aika hurjan nopeasti ja kaikilla oli kivaa. Nyt tuntuu siltä, että leiri loppui ennenkuin edes kerkesi alkaa!


Kirjoittaja Tinja Pelkonen