heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesätyö blogi


Hei!

Olen kesätöissä leiriohjaajana kolme viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa työskentelen päiväleireillä ja viimeinen viikko vierähtääkin sitten yöleirin parissa. Nyt aion kertoa teille hieman päivistämme päiväleireillä, jotka ovatkin jo ihan pian ohi, kuin silmänräpäyksessä.

Ensimmäisen viikon vietimme Jyrängössä ja nyt tämän toisen Tommola-talossa. Työajat hieman vaihtelivat, yleensä minulla oli 8.30-14.30 tai 9.30-15.30. Pidin päivässä ruokatauon, sekä kaksi kahvitaukoa. Kanssani oli mahtava työporukka, sekä tietysti ihanat lapset. Ikäluokka lapsilla oli n. 6-8.

Aamu:

Aamut aloitimme lähes aina ulkona, ja vietimme siellä ajan ruokailuun saakka. Maanantaisin ja keskiviikkoisin liikuntapalveluista tuli työntekijöitä vetämään leikkejä ja pelejä lapsille. Oltiin esimerkiksi paljon hippaleikkejä, sekä pihassa toimivaa suunnistusta. Muina päivinä sitten lapset yleensä halusivat puuhailla omia juttujaan aamusta.

Ruokailun jälkeen (klo. 11):

 Ruokailun jälkeen jäätiin aina hetkeksi sisälle. Jyrängössä oli paljon tekemistä, esim. Wii ja tanssimatto, millä lapset tykkäsivät pelailla. Moni tykkäsi myös piirtää, värittää ja askarrella. Täällä Tommola-talossa olemme sitten enemmän jatkaneet värittelyä, leluilla leikkimistä sekä lautapelejä.

Myöhemmin olemme menneet ulos, yleensä leikkimään jotain yhteistä. Ainakin piste, polttopallo ja kymmenen tikkua laudalla ovat olleet todella suosittuja leikkejä. Sateisina päivinä katsoimme sitten elokuvaa.

Tietenkin me oltiin myös paljon salissa. Välillä pidettiin yhdessä kesänuorten kanssa leikkejä (esim. kaupunkisota, hyllypallo, hännänryöstö yms.), mutta välillä lapset saivat myös vain riekkua. Salissa suosituimpia olivat trampoliini, sekä koripalloilu.

Ennen ruokailua myös lähes aina mentiin rauhoittumaan ja kuuntelemaan kirjaa, kun joku työntekijöistä luki kaikille ääneen.

Välipalan jälkeen (klo. 14.00):

Välipalan jälkeen mentiinkin sitten aina takaisin ulos, jos oli hyvä sää. Muuten jatkoimme sisällä pelailua ja salissa leikkimistä. Pyrittiin olemaan paljon ulkona, sillä ilmat olivat hyvät ja siellä riitti aina tekemistä.

Päivät eivät suinkaan olleet koskaan samanlaisia. Onneksi oli lähes aina hyvä sää. Kerkesimme tekemään myös vähän retkiä. Kävimme lasten kanssa Jyrängön Koskensaaren rannassa leikkimässä, nuorisotalo Pleissillä touhuamassa, sekä tutkimassa ja ihastelemassa Tommolan rantoja.

Viihdyn töissäni todella hyvin ja päivät ovat rentoja. Ne myös kuluivat nopeasti. Tekemistä riitti ja lasten kanssa oli kiva touhuta, joten kellon tuijotteleminen jäi ja päivät loppuivat hetkessä. Lapset ovat myös tykänneet paljon meistä kesänuorista ja nyt jo vähän harmittaa, kun työt pian loppuvat. Suosittelen ehdottomasti kyseistä työpaikkaa kaikille, jotka vähääkään viihtyy lasten kanssa.
 
Kirjoittaja Tinja Pelkonen

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Pleissin bändiklinikka


 
Pleissillä järjestettiin 10-15 vuotiaille tytöille ja pojille bändiklinikka 6.-8.6.

Klinikka toimi päivittäin klo 14-18.00 ja siellä oli mahdollisuus tutustua ja saada ohjausta kitaran, basson, pianon ja rumpujen soittoon ja vielä vaikka laulaa jos innostusta riitti. Nuorisopalveluiden ohjaajat toimivat ohjaajina, koska heillä on aikaisempaa musiikkitaustaa ja sitä nyt hyödynnettiin, myös vuosi sitten kesällä järjestettiin vastaavanlainen tapahtuma ja siitä oltiin saatu myönteisiä kokemuksia, joten päätettiin järjestää tänä kesänä myös vastaavanlainen.
Nyt mukaan osallistui 10 innokasta soittajaa. Ylivoimaisesti suosituin soitin oli rummut, mutta myös kitaraan ja bassoon saatiin ryhmät helposti aikaiseksi. Lisäksi tänä vuonna meillä oli ilo saada ohjaajaryhmään mukaan pianoa soittava kesätyöntekijämme Maiju Mykrä.

Aloittaessamme Pleissin lattialle oli koottu läjä erilaisia soittimia ja soittokalustoa, joten äänentoisto, kitara/bassokamat, rummut koottiin soittokuntoon, jotta saatiin siihenkin tehtävään harjoitusta. Aluksi ohjaajat saivat olla tarkkana kun innokkailta soittajilta sateli kysymyksiä, ”miten tää tulee, mihin tämä laitetaan, kumpaan suuntaan käännän ruuvia” ? Eli porukka alkoi innokkaasti hommiin, eikä ollut ajatustakaan minkäänlaisesta alkujännityksestä, jos sitä oli, kohdistui se varsinaisen soittimen kokeiluun, koska osa porukasta ei ollut kokeillut mitään soitinta aikaisemmin.

 
Kun soittimet oli saatu koottua paikoilleen, jakaannuttiin instrumenteittain ryhmiin harjoittelemaan ”perusjuttuja”, rumpalit peruskomppeja/rytmipohjia, kitaran/basson alkeita, tabulatuurien lukemista, virittämistä ym.
Klinikan viimeisenä päivänä yhdisteltiin opittuja asioita yhteissoittamisen merkeissä. Kaikki pääsivät soittamaan yhdessä kahta biisiä, jotka olivat valikoituneet harjoiteltaviksi. Välillä vaihdeltiin soittimia ja myös ne, joille ei riittänyt yhteisbiiseissä muita soittimia, soittivat djembe-rumpuja.

 
Nuorten lopullinen fiilis/palaute klinikasta oli positiivista, sai kokeilla ja soittaa erilaisia soittimia sekä tutustua muihin soittamisesta kiinnostuneisiin. Ja nimenomaan yhteissoittosessiot saivat myönteistä palautetta. Tästä jäi tiettyä ”nälkää” tulevaisuutta ajatellen…joten onkohan tätä mahdollisuutta ensi kesänä… ?
On tosi tärkeää antaa nuorille tällainen mahdollisuus itseilmaisuun ja sitoutumattomaan soittimien kokeiluun. Lisäksi on huomionarvoista tähdätä nuorten ja nuorisotyöntekijöiden yhteiseen hyvinvointiin tällaisen toiminnallisen tapahtuman kautta.

 

Kirjoitti Hannu Kivioja

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

20-luvun tunnelmaa Wanhan ajan markkinoilla


20.5.2017. Heinola. Työpaja Torpan piha siirtyi 20-luvulle jokavuotisien Wanhan ajan markkinoiden merkeissä, joita kehuttiin jälkeenpäin monelta taholta, joten tapahtumaa voi pitää erittäin onnistuneena.

Vielä pari vuotta takaperin Torpan wanhan ajan markkinat olivat aina samanlaisia. Tapahtuma kyllä vetivät väkeä ja he vieläpä viihtyivät siellä, mutta jos yhden niistä oli nähnyt, oli nähnyt ne kaikki. Viime vuonna päätettiin kuitenkin kokeilla jotain uutta, muista saman tapaisista markkinoista erottavaa: Teemavuosikymmentä. Silloin, vuonna 2016, tuoksi vuosikymmeneksi valittiin 50-luku.

Kokeilu onnistui enemmän kuin hyvin. katsottavaa riitti ja kävijät lähtivätkin tyytyväisinä sieltä pois, jopa tyytyväisempänä kuin koskaan ennen. Moni heistä vannoikin tulevansa myös ensi vuonna. Ei olekaan mikään ihme, että Työpajat päätti jatkaa samalla linjalla tänäkin vuonna. Nyt se on salakapakoiden, tivolin, Charleston-tanssin sekä Al Caponen vuosikymmen eli 20-luku.


Teema oli huomioitu monin tavoin. Kojujen aiheena oli silloin hyvin suosittu tivoli. Omat kojut saivat niin ennustaja, parrakas nainen, voimamies, kasvomaalaus, tölkkien heitto kuin lasten animaatiokin. Lisäksi meillä oli, animaation hahmojen eli Seri-siilin ja Noidan valokuvakulissi, sekä Salakapakka, jossa ei kuitenkaan myyty alkoholia, nimestä huolimatta. Onhan kyseessä koko perheen tapahtuma.

Markkinaväki sai myös ihastella ajalle tyypillistä ohjelmaa The 20’ show:n muodossa. Esitys alkoi voimistelulla, voimistelijoina Paula, Nora, Elina, Teija, Miko, Sergei, Teija, Hanna, Meira, Timo ja Markku. Sen jälkeen Markku Lähdeajo kuin Teija Volanen lausuivat runoja sekä Kirsi ”Kimmo” Salminen lauloi pari 20-luvulla suosittua kappaletta. Lopuksi Marge eli Markku Lähdeaho esitti vielä Charleston-tanssia.

Itse sain vastuualueekseni Heinolan työpajoihin kuuluvan Juhlan ja Lahjan työntekijöiden itse tekemiä tuotteita palkinnoksi jakavan arpakojun. Yksin minun ei kuitenkaan sitä tarvinnut hoitaa, vaan sai työparikseni nyt Mediapajalla työskentelevän Teijan. Yksi arpa maksoi kaksi euroa, kolme arpaa sai kympillä eli koju ei tosiaankaan ollut hinnalla pilattu. Jokainen arpa voitti.


Meidän työpajalaisten päivä alkoi jo kahdeksalta, jolloin aloimme järjestellä Torpan pihaa markkinakuntoon. Autoin toki muitakin parhaani mukaan. Se kävi nopeasti, sillä työ oli aloitettu jo aikaisemmin viikolla. Hyvä niin, sillä innokkaimmat kävijät tulivat paikalle jo jokunen minuutti ennen sen virallista alkamista. Pidimme sitä erittäin positiivisena asiana.

Tapahtuma alkoi kello kymmenen. Kävijöitä saapui päivän aikana sankoin joukoin, arvioiden mukaan jopa noin 300. Kävijämäärän huomasi niin tapahtumatunnelmassa kuin myynnissäkin. Esimerkiksi arpakojulla asiakkaita kävi melkein taukoamatta. Saimmekin myytyä suurimman osan arvoista. Se ei ollut mikään ihme. Arvat olivat edullisia, eikä kenenkään tarvinnut lähteä kojulta tyhjin käsin.

Syitä korkeaan asiakasmäärään oli monia. Teema erotti tapahtuman muista samanlaisista tapahtumista. Viime vuotisista markkinoista oli niin hyviä kokemuksia, että kävijät halusivat tulla myös tänä vuonna. Markkinat pidettiin viisaasti lauantaina ja vieläpä hyvissä ajoin ennen samana päivänä tulevaa Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelua. Markkinointi oli erittäin onnistunutta. Sääkin suosi. Oli lämmintä, muttei liian kuumaa.


Tapahtuma keräsi paljon kehuja. The 20’Show jäi päällimmäisenä haastattelemieni kävijöiden mieleen, erityisesti Charleston-tanssista pidettiin paljon, muita esityksiä kuitenkaan vähättelemättä. Ne olivat kaikki hyviä. Itse en esityksiä juuri nähnyt, parhaasta mahdollisesta syystä. Arpakauppa kävi myös niiden aikana. Sen verran kuitenkin näin, että voin sanoa vilpittömästi niiden olleen loistavia.

Myös markkinoiden hintatasoa kehuttiin. Meillä sai esimerkiksi kahvin ja pullan parilla eurolla, joka ei ole nykyään enää paljon mitään. Itse en hintatasoa juuri huomannut, sillä markkinoiden työntekijät saivat ilmaiseksi yhden suolaisen ja yhden makean syötävän, sekä kahvia kohtuudella. Kaikki olivat hyviä, ehdottomasti enemmän kuin hintansa arvoista.

Markkinat loppuivat kahdelta. Niin kävijät kuin vähän myöhemmin työntekijät, lähtivät sieltä hymyssä suin, heidän tavoite oli siis saavutettu. Kokonaisuudessaan markkinoiden voi sanoa olleen oikea suurmenestys.

Wanhan ajan markkinat pidetään taas seuraavana vuonna. Sen teemavuosikymmen on vielä arvoitus. Yksi asia on kuitenkin jo selvää: Siellä kannattaa käydä. Niin teen minäkin, jos en työntekijänä, niin ainakin kävijänä. Suosittelen samaa muillekin. Vilpittömästi.

Kirjoittanut Inka Pelkonen