heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Siviilipalvelus vs Armeija


Olen suorittanut siviilipalvelusta Heinolan nuorisopalveluksissa nuoriso-ohjaajana, pääasiallisena työnkuvanani sähköisten palveluiden ylläpito. Tieni tähän työnkuvaan ei kai ollut tavanomaisin, sillä ennen tänne tuloa vietin aikaani Suomen puolustusvoimissa. Vaihdoin siis intistä sivariin. Neljän viikon palveluksen jälkeen. Ja se oli elämäni parhaita päätöksiä.

Mutta vaikka miten vaihto vaikutti elämääni positiivisesti, en ole hirveästi tykännyt kertoa ihmisille olevani siviilipalvelusmies, jos minulla on ollut mahdollisuus pysyä hiljaa asiasta. Tietenkään siviilipalveluksessa ei ole mitään hävettävää, mutta silti en ole halunnut tuoda sitä julki. Koen että pelkkä sana aloittaisi väittelyn maanpuolustuksen tarpeellisuudesta tai antaisi minusta huonon kuvan pakkotyöläisenä. Typerää kyllä, mutta näin olen tuntenut.

Olisi valheellista väittää, etteikö siviilipalveluksella olisi jonkinlaista negatiivista kuvaa ihmisten mielissä. Vähättelyä, kiusaamista, ja ”sivarihomo” on aika paljon kuultu sana. Suomalaiset ovat hyvin isänmaallista kansaa, ja siihen aatteeseen kuuluu puolustusvoimien pitäminen korkeassa arvossa.  Siviilipalvelus, jota voi jollakin kantilla pitää maan yhteiseltä hyvältä kieltäytymisenä, on siis selvästikin hävettävää. Jonkun sekopään mielestä siis.

Ymmärrän miten sodan aikana miestä, joka ei suostunut pyssyn varteen pidettiin maanpetturina, mutta nykyään Suomella ei ole edes tarjota aseita kaikille armeijan käyneille. Näin ollen kaikkia armeijasta päässeitä ei ole edes mahdollista ottaa rintamalle, jos sotaa vielä syttyykin. Jos ihmisistä ei siis ole paljon hyötyä armeijassa, miksei siviilipalvelus ole varteenotettavampi vaihtoehto?

Tiesittekö, että siviilipalveluskin on maan palvelua? ’Palvelus’ on ihan sanassa mukana. Siviilipalveluksessa tehdään työtä. Ei sellaista ojanpohjalla ryömimistä kuten intissä, vaan työtä, jollaista kaikki muut suomalaiset tekevät päivittäin. Siviilipalveluksessa hakeudutaan jonkin valtion palvelun leipiin vuodeksi, selvästikin halvemmalla kuin muu palkattava massa. Viikkotunteja on kerättävä vähintään 38, ja palveluksesta kerääntyy kuukausittain maksettavaa päivärahaa, kuten intissäkin.

Ymmärtääköhän ihmiset, miten hyödyllistä siviilipalvelus loppujen lopuksi on? Siinä tehdään halpaa työtä valtiolle ja saadaan samalla vuoden työkokemus. Palveluspaikan tulee korvata ruokailut, asuminen, matkat ja terveydenhuolto, ja sen mukaan päivärahasta kertyy enemmän taskuun kuin intistä. Palveluslainen saa kokemusta työstä ja samalla lähtövalmiudet jatkaa eteenpäin mihin suuntaakaan. Eikö juuri sellaista tukea kaivata Suomessa tällä hetkellä?

Tietenkin niin armeija kuin siviilipalveluskin riippuu siitä, miten sen otat vastaan ja mitä sieltä haet. Itse teen paljon mieluummin päivärytmistä työtä, ja tässä työssä näen uurastukseni hyödyt paljon selvemmin kuin intissä. Saan myös tästä työkokemuksesta paremmat välineet tuleviin opiskelupaikka –ja työnhakuihin. Armeijapalveluksesta kun ei yleensä saa tavallisen työelämän alkeita.

Ihminen voi päättää ihan itse, että miten haluaa käyttää vuoden elämästään. Hakemalla kokemusta työelämästä, vai pokkuroimalla? Ajatukset isänmaallisuudesta tai ”miehisyydestä” sivuun; ne eivät ole olennaisia. Päättäkää aivan itse. Jos joku sinua pilkkaa tai vähättelee, tämä joku selvästikin ei ole aikasi arvoinen. Meidän pitäisi yhteiskuntana oppia arvostamaan yksilöitä enemmän ja jättämään huomiotta ne, jotka tuollaisilla sanoilla yrittävät pakottaa ja lokeroida ihmisiä.

Ja minun kai itse pitäisi oppia tekemään vastarintaa, ja se ei onnistu pelkäämällä. Yritän parhaani mukaan olla ylpeä statuksestani siviilipalveluslaisena, sillä minulla on syytä olla ylpeä itsestäni ja kiitollinen tämän työkokemuksen jälkeen.


kirjoitti Arttu Toiviainen

tiistai 6. syyskuuta 2016

Hobby messut 2016

Yhdeksännet Hobby messut vietettiin Heinolan lukiolla 4.9. klo 12-17 välisenä aikana.
Hobby16 messuilla oli huikea kattaus Heinolaisia yhdistyksiä esittelemässä toimintaa niin sisällä, kuin ulkona.  Messujärjestäjät toivoivat messuosastoille toiminnallisuutta ja yhdistykset olivatkin haasteeseen tarttuneet. Messut avasi puolen päivän aikaan nuvan edustaja Varpu Lietzen puheellaan (puhe liitteenä).

Salissa pääsi testaamaan reaktiotaan reaktiopelissä (Nuva ja selkäyhdistys), kokeilemaan curlingia ( Invalidit ja Jyränkölä), kokeilemaan korinheittotaitoa Heinolan NMKY: n pisteellä, laukaisemaan niin kiekkoja, kun sählypalloja ( SH Heinola ja Heinolan kiekko). Puhallustikka oli myös suosittua (Heinolan seudun invalidit). Perinteistä tikkaa pääsi heittämään ulkona, Heinolan tikkakerhon pisteellä. Uutuutena oli messuille pyydetty tubettajia esittelemään toimintaansa. Nuoret löysivätkin askeleensa tubettajien luo. Ulos oli viritetty myös mahdollisuus korikiipeilyyn. Ruokaa pääsi valmistamaan itse letun- ja tikkupullan paistopisteillä (kaikki Heinolan partiolippukunnat ja Heinolan latu).
Auditoriossa nähtiin yhdistyksen taitoja erilaisten esityksien muodossa. Auditoriossa esiintyivät Heinolan Seudun Nuori tanssin tanssijat, Heinolan voimisteluseuran voimistelijat, Musiikkiopiston soittajat, Nuokun sirkuksen sirkustaiteilijat, Heinolan taitoluistelijoiden luistelijat sekä Tanssikerhon tanssijat.

Yleisö pääsi myös osallistumaan Lavis näytetuntiin niin salissa, kun ulkona sekä nauttimaan koirien agility näytöksestä.
Päivän juontajana toimi Vihtori Koskinen, joka jututti eri järjestöjen edustajia ja kehotti useaan otteeseen yleisöä etsimään itselleen mielekäs harrastus, johon messupäivänä oli oiva mahdollisuus.
Päivän aikana pääsi osallistumaan arvontaan, jonka palkintona arvottiin Jopo. Jopon voitti Ilona Nissinen. Ensimmäistä kertaa yleisö pääsi myös ehdottamaan parasta messuosastoa. Tuon kisan voittajaksi selviytyi Heinola NMKY.
Messujen järjestelyistä vastasi kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut.
Kaikin puolin päivä oli huikea, siitä todisteena messukuvat.
Varpun puheen löydät tästä.









kirjoitti Anne Pänkäläinen

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kesän seikkailuleirit 2016

























Heinolan nuorisopalvelut järjestivät tänä kesänä kolme seikkailuleiriä Saksalan seikkailukeskuksessa. Tässä blogi- kirjoituksessa keskitytään kolmanteen ja viimeisimpänä (8.-11.8.) pidettyyn leiriin.

Elokuussa pidetty kesän viimeinen seikkailuleiri oli suunnattu 5.-7. -luokkalaisille nuorille. Vaikka leirille ei osallistunut kuin seitsemän nuorta, niin tekeminen siellä ei kyllä tuntunut loppuvan. Leirillä vallitsi muutenkin hämmästyttävän rento ja kotoisa tunnelma. En tiedä johtuiko se sitten leirin vähäisestä osallistujamäärästä vai nuorten positiivisesta asenteesta. Ehkä vähän molemmista.

Maanantaina puoliltapäivin saavuttiin Saksalan seikkailukeskukseen. Ensimmäinen päivä vierähti majoittuessa, vapaa-ajan vietossa, sekä paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa. Nuorten suuressa suosiossa oli jalkapallon pelaaminen ja sitä pelattiinkin aina vapaa-ajalla läpi koko viikon.

Tiistaina herätys kello kahdeksan, aamupalalta lipunnostoon ja valmistautuminen päivän metsäretkeen saattoi alkaa. Ensin saavuttiin naruista tehdylle esteradalle, josta nuorten oli selviydyttävä maaliin käsi kädessä osumatta naruihin yli seitsemää kertaa. Ensimmäinen yritys ei aivan onnistunut, mutta pienen ryhmäpalaverin ja suunnittelun jälkeen nuoret läpäisivät esteradan helposti. Hetken kuluttua saavuttiinkin jo rantaan missä odotti lautta, jolla nuorten oli tarkoitus päästä järven yli.

Järven ylityksen, rantautumisen ja pienen patikka retken jälkeen saavuimme jyrkän kallionkielekkeelle, josta nuoret saivat laskeutua köysien ja valjaiden avulla alas. Varusteiden käyttöä tietenkin harjoiteltiin jo ennen retkelle lähtemistä. Laskeutuminen sujui kaikkien osalta hyvin ja nuorilla riitti vielä energiaa paluumatkallekin. Loppuiltakin meni mukavasti pelaillessa pihapelejä, uidessa ja saunoessa.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen alkoi nuorten olympiakilpailut. Nuoret valitsivat parinsa ja jokainen pari sai keksiä itse yhden lajin, jossa sitten kilpailtiin vastakkain.

Pienen olympiamittelön jälkeen olikin aika lähteä melontaretkelle. Pari tuntia kestänyt melontareissu suoritettiin kanooteilla pareittain. Loppuilta meni pelaillessa, saunoessa, sekä olympialaisten lopputulosten tarkastamisessa. Ohjaajien illalla järjestämä ”kammokuja” navetan kellarissa sai myös kovan suosion nuorilta.

                                                                             












Torstaina eli lähtö päivänä pelailtiin vielä viimeiset pihapelit ja alettiin pakkailla kamoja kasaan. Kaiken kaikkiaan leiri oli hyvin onnistunut ja tuntui, että kaikille jäi siitä hyvä fiilis. Niin nuorille, kuin ohjaajillekin.
                                                     























                                                                                kirjoitti Olli Tiainen